Hyppy tuntemattomaan...
Tämä tarina ei ala siitä kun minä synnyin vaan paljon myöhemmin armon vuonna 2013. Itse asiassa perjantaina 26.5.2013. Tarkoitus on hypätä tuntemattomaan? Elinikäinen oppiminen on juuri sitä, ei tarkkaa tieto tulevasta, mutta eteenpäin mennään ja takkiin tarttuu erilaisia uusia asioita. Olen ennenkin hypännyt tuntemattomaan hakemaan uusia kokemuksia elämästä, mutta siitä on aikaa enkä ole tainnut ikinä olla ihan yksin matkassa varsinkaan ulkomailla, vaan aina joku kaveri mukana jakamassa asioiden hoitamisen vastuuta ja lisäksi oma käsitys omasta kelitaidosta ei ole mitä parhain. Perillä kuitenkin mahdollisuus suomen kielenkäyttöön TOPpilaisten kanssa Sakun, Jonnen ja Päivin kanssa.
Matka meni jouhevasti, lennot oli ajallaan. Arlandassa oli aika pitkä odotus, mutta se meni mukavasti ihmisiä seuraillen. Maailma on muuttunut - teknologia valtaa alaa ja niinpä useat näyttivät viettivän aikaansa tietsikoita/puhelimia näpytellen napit korvissa. Työmatkalaisen, paljon matkustavan on helppo käyttää aikansa hyväksi tehden töitä, taikka nuorempi polvi hakee musiikkia korviin, mutta tällainen satunnainen matkaaja ei sitä mielellään tee vaan keskittyy enempi tarkkailemaan ympäristöä ja ennenkaikkea erilaisia ihmisiä. Arlandassa piti kuitenkin perinteiset kuuluisat ruotsalaiset lihapullat maistaa ja hyviltä ne maistuivatkin.
Dysseldorffissa vastaanotto oli kolea – vettä satoi ja oli kylmää, ei siis poikennut kotisuomesta – tiedossa oli että lentokentältä pitää etsiä skytrain, jolla pääsee juna-asemalle.
Kuva: Skyrain, ei kuljettajaa !
Määrätietoista askellusta lentokentällä skytrainä etsien, mikä löytyikin helposti ja sillä pääsi muutamassa minuutissa juna-asemalle, jossa ensimmäiseen ihmisen istumaan konttoriin, jonka ovesta sisään ja lippua kyseleen, ajokortilla ja visakortilla sai lipun. Tässä täytyy mainita että nykynuoriso on oppinut hoitamaan asiat erilaisilla automaateilla, mutta itsellä se ei käy niin luontevasti, mutta tällä reissulla tuli opittua niidenkin käyttöä.
Hammissa piti tunnin odotuksen jälkeen vaihtaa junaa kohti Paderbornia. Junasta tekstaria tulevan ajan emännälle mrs. Angela Benkelille, että kaikki hyvin ja satunnainen matkaaja tulossa junassa n. 23.00 aikoihin Paderborniin. Hammissa ehdin juuri ennen kaupan sulkemista ostamaan juotavaa. Kaupassa joku yritti aloittaa tuttavuuden maksattamalla omat ostoksensa minulla, koitin heittäytyä mahdollisimman harvasanaiseksi, samalla sivuille kattellen että missähän muu porukka jo mua odottelee, kaveri vielä kyseli että mistähän se dyselldorffin kyyti lähtee? johon oli aika vaikeeta mun alkaa vastaileen, kun en ole ihan paikkakuntalainen. Väistelin itteni kebappi grillille, jolloin sain jäädä rauhaan kun siellä oli muitakin ihmisiä. Oli pakko kertoa tämä, maailmalla sattuu ja tapahtuu, koitetaan pysyä rauhallisina ja kaukana ikävyyksistä. Vihdoin monen mutkan kautta Paderboniin ja asemalta taksilla hotelli Manuun, jossa perillä n.23.30.
Kuva: Paderbornin juna-asema - oikealla taxi-/bussiasema
Hotelli Manu oli siisti, vaatimaton 18 huoneen pikkuhotelli, mutta mulle erittäin sopiva. Hotelli sijaitsee uudella asutusalueella ehkä n. 5 km:n päässä Paderbornin keskustasta. Turkkilaiset veljekset tulleet 20 vuotta sitten aluksi tiskareiksi, sitten pientä ruokapaikkaa - 1999 hotelli, jossa ilmeisen suosittu ruoka- ja varsinkin pitsapaikka, kolmella pitsataksilla illat ja varsinkin pyhäajat näytti riittävän menoa, 2005 pojat ostivat taksiyrityksen, jossa on nyt 15 taksia. Töitä yötäpäivää – velat pitää pankille maksaa ja ilman töitä se ei onnistu.
Kuva: Hotelli Manu – autoliike aidantakana!
Kevät rajusti myöhässä täälläkin, hotellin omistaja kertoi että normaalisti alkaa pukkaamaan jo omenia, mutta omenapuut alkavat nyt vasta kukkia (viimeisellä viikolla kukat alkoi jo tippua). Maaliskuun lopussa täällä on perinteisesti ollut joku historic/tunning autorally, mikä oli jouduttu edellisenä keväänä perumaan liiallisen lumen takia, ko. autoissa ei ole talvirenkaita.
Kuva: Puihin tulossa lehtiä
Lauantaina allekirjoittaneella kävi hyvä tuuri sillä TOPpi oppilaat olivat menossa huvipuistoon/eläinpuistoon ja he koukkivat minut hotellilta mukaan. Päivin residenssin äiti vei ja isä haki. Päivä oli tuulinen - varsin kylmä ja tuli pipoa ikävä, vaikka nähtävää oli valitettavasti kaikki eläimetkään eivät olleet näkösällä. Puisto sijaitsee n.20 km Belfiediin päin Paderbornista eli varsin lähellä, kannattaa siis käydä, mutta lämpimällä kelillä.
Kuva: kolme iloista apin... eiku TOPijaa
Lauantaina olikin vielä bussilipun hankintaa – automaatista - mikä onnistukin loistavasti Sakun ja Jonnen avustuksella. 7 päivän lippu ilman käyttörajoitusta, bussi numerolla kolme pääsi n. 15 minuutin kävelymatkan päähän hotellista, bussilla 450 (ja S50) jo hotellille, se(ne) tosin kulki aika harvakseltaan, koska meni ympäristökuntiin.
Sunnuntaina sitten keskustaan tutustumaan, mutta yllätyksekseni kaikki paikat olikin kiinni ja bussit meni kahden tunnin välein eli jalkapatikkaa tiedossa. Keskusta oli todella näkemisen arvoinen, vanhaa oli säästetty ja uutta rakennettu ajatuksella. Kirkkoja oli useita ja kaikenlaista vanhaa rakennusta runsaasti, myöhemmissä keskusteluissa tulikin ilmi että toisessa maailmansodassa kaupunki on pommitettu huonoon kuntoon ja jälleen rakentaminen on ollut valtavaa. Kirkkojen sekamelska johtuu siitä että eri uskontoja on alueella runsaasti ja jos oikein ymmärsin mm. paikallinen piispa asuu myös Paderbornissa. Sunnuntaina pyörähdettiin vielä nuorten kanssa minigolfradalla sekä Paderborn SchlossNeuhaus linnalla, jossa kävin myös myöhemmin vappuna.
Kuva: Kirkko, joka kajautteli kellojaan komeasti, ei sisäänpääsyä.
Kuva: Rathus (vanhaa)
Kuva: Teatteri (uutta)
Maanantaina olikin jo sitten palaveria mrs. Angela Benkelin kanssa.
Kuva: mrs. Angela Benkel konttorissaan.
Kävimme läpi maidemme koulutusjärjestelmiä, joissa olikin suuria eroavaisuuksia. Saksassa on periaatteessa n.3,5 vuotta ammatillista koulutusta , jossa oppilas tekee jonkin yrityksen kanssa sopimuksen koulutuksesta ja saa yritykseltä palkkaa 400-600 eur/kk riippuen koulututus asteesta. Koululla opiskelua on 1pv/vko. Työpäivät yrityksissä 7.15-17.15 ja koulupäivät samanmittaisia. Koulussa opitaan erikoistaidot ja yksityiskohdat, työpaikalla yleistaidot.
Saksassa on koko maassa periaatteessa samanlainen runko koulutuksessa, mutta eri ”osavaltioiden” sisällä erovaisuuksia paljon, johtuen siitä että kaikilla on oma hallinto, esim.etelä- ja pohjois-saksassa on suuria eroavaisuusia, jos joku tulee etelään pohjoiesta niin joutuu käymän yhden ylimääräisen vuoden savuttaakseen etelän tason.
Tiistaina olikin sitten vuorossa Päivin ja Jonnen työmaat. Päivin TOP paikka oli n.15 min kävelymatkan päässä hotellilta ja Jonnen paikka siitä n.10 min.
Kuva: Päivin työpaikka Opel korjaamo
Viihtyisän näköinen ympäristö, aika tyypillisen oloinen korjaamo vaikka suomen olosuhteisiin. Päivi oli ollut vasta viikon ja oli päässyt mukaan mm. peräremonttiin, joita varmaan aika harvoin nykykorjaamoilla edes tehdään. Vastaava henkilö oli tyytyväinen vaikka ei tainnut lopulta paljon osallistua ohjaamiseen vaan ohjaaminen tapahtui asentajien toimesta, joista osa puhui erittäin hyvää englantia. Esitin vastaavalle että Päivi voisi tutustua varaosamaailmaan, mikä ei kuulemma olisi ongelma. Korjaamolla oli yksi harvinainen piirre eli jokainen auto käy ennen huoltoon tuloa esitarkistuksessa työnjohtajan toimesta.
Kuva: autojen esitarkastuspaikka.
Jonnen TOP paikka VW korjaamo olikin varmaan paikkakunnan suurin. Talossa oli VW:n lisäksi myös Audi, Skoda ja Porsche korjaamot. Huomionarvoista oli, että kun istuuduin odottamaan vastaavan henkilön saapumista, tuli paikalle tyttö ja kysyi maistuisko kahvit? eli asiakaspalvelu pelasi. Käyntihetkelläni oli 147 autolle työmääräys päällä. Vastaava henkilö oli tullut joskus Turkista eikä itse puhunut juuri englantia ja Angela hommasi tulkin. Jonnella oli monipuolisia töitä asentajan ohjauksessa, joka puhui ihan hyvin englantia. Olivat tyytyväisiä Jonnen työskentelyyn. VW korjaamolla oli 16 oppilasta ammattikoululta sopimus opissa.
Kuva: Jonnen TOP paikka
Seuraavana päivänä olikin jo vappu, jolloin ajelin bussilla Paderbornin linnalle kuuntelemaan vappupuheita, eipä noista paljon ymmärtänyt, mutta kovasti ihmiset taputtivat. Toki siellä oli muutakin ohjelmaa mm. erilaisia leikkejä, tansseja jne. Juhlilla oli pakko maistaa saksalaista makkaraa - Bratwurst special, jatkossa jätän sinapit pois, mutta muuten maistui hyvälle.
Kuva: Paderbornin linna
Kuva: linnan istutuksia
Torstaina oli ilo ja kunnia päästä paikalliseen ammattikouluun seuramaan opetusta, oppilaat olivat kakkosluokkalaisia. Aluksi käytiin paikallisen vararehtorin luona keskusteluja saksan ja suomen koulutusjärjestelmistä sekä meidän omasta Raahen yksikön toiminnasta.
Kuva: Ammattikoulu
Kävin muutamat teoriatunnit ja työsalitunnit taikka workshopit niin kuin he niitä nimittivät. Oppilaat eivät siis tee koululla asiakastöitä vaan workshopeissa havainnollistetaan yksityiskohtaisesti auton eri toimintoja. Tehtäviä tehdään paljon niin teoriatunneilla kuin workshopeissa, päivät ovat tiiviitä, koska ei ole kuin se yksi ”koulupäivä” viikossa ja tunnit ovat 90 min. pituisia. Oppilaiden motivaatio oli uskomattoman hyvällä tasolla, tunneilla ei juuri ylimääräisiä höpisty vaan keskityttiin aiheeseen. Ykkösluokkia aloittaa neljä, joissa 25 oppilasta/luokka. Ei ilmaista kouluruokailua, omat eväät.
Kuva: teoriaoppitunti tietokoneluokassa.
Kuva: workshop – taustalla tunti menossa.
Kuva: simulointiin erikoisvalmistettu ajoneuvo – 10 000 €
Iltapäivä jatkui vielä Sakun TOP paikan vierailulla. Vastuuhenkilö ohjasi meidät nopeasti halliin asentajan ja Sakun luokse. Citroenin korjaamo oli aika pieni ja vaatimaton, mutta tuntuivat tekevän aika monipuolisia hommia. Asentaja kertoikin että heillä on hieman rajalliset resurssit työnohjaamiseen verrattuna isoihin korjaamoihin, mutta tekevät parhaansa.
Kuva: Sakun TOP paikka
Perjantaina oli samanlaista ohjelmaa kuin torstaina, mutta eri koulussa. Koulu ei ollut varsinainen ammattikoulu vaan koulu, jossa tarjottiin ennemminkin mahdollisuuksia opiskella niin että pääsee ammattikouluun normaaliin opetusryhmään. Koulu antoi erityisopetusta niitä tarvitseville – pienryhmätyöskentelyä, erityisopetusta jne. Tämän koulun oppilailla ei ollut sopimuksia työpaikkojen kanssa ja jos he pääsevät sopimukseen jonkin yrityksen kanssa he ovat yritykselle ilmaisia. Täällä tarjottiin mm. yksinhuoltaja tytöille mahdollisuutta opiskella ammattiin.
Kuva: erityiskoulu
Kyseisessä koulussa koulutetaan myös ”Meistereitä” – mestareita, työnjohtajiksi. Koulutus kestää vuoden kokopäiväisenä ja maksaa n.10 000€. Työn ohessa voi myös opiskella – lauantaisin, mutta silloin se kestää useamman vuoden. He opiskelevat asiakaspalvelua, simuloivat worksopeissa todellisia vikoja autoihin. Pääsin seuraamaan simulointeja, mutta itse opiskelua en.
Kuva: Meister workshop
Viikonloppuna olikin perinteiset kevätjuhlat ja kaupunki täynnä väkeä.
Kuva: markkinat alkaa
Lauantai iltana kaupungilla oli esiintymissä mm. 80-luvun brittipoppari Kim Wild. Varhain sunnuntai aamuna lähdettiinkin Dysseldorffiin Jonnea ja Sakua saattelemaan kotiinpäin. Dysseldorff on miljoonakaupunki ja oli koomista että se ei näyttänyt siltä – olihan sunnuntai ja kaikki paikat kiinni. Käveltiin Rein joen rannalle seuraamaan proomujen taistelua joen voimakasta virtaa vasten. Keli oli mitä parhain varmaan n.25ast. lämmintä.
Kuva: Proomu työssään Rein joella.
Eräs tehtävä matkassa oli opetella auton osto saksasta. Autoliikkeitä oli paljon, mm. ”kotikadullani” toistakymmentä liikettä. Autoliikkeillä näytti vaihtoautobisnes menevän niin, että merkki liikkeet keskittyy enempi kalliisiin vaihdokkeihin ja halvemmat hävitetään nopeasti pienempiin liikkeisiin. Teiden varsilla olevat ulkona myytävät vaihdokit tuli iltaisin kierreltyä ja oikeaa mun autoa ei löytynyt, joten päädyin vuokraamaan maanantaina auton laajentaakseni reviiriä. Päätös oli tehtävä saman päivän aikana, koska helatorstai painoi päälle ja saksassa ko. aika on juhla aikaa ja ihmiset lomailevat, jolloin paperi asioiden hoito saattaa venyä. Ja vieläkään ei löytynyt sitä mun autoa.
Kuva: ulkona myytäviä autoja
Tiistaina vierailin Angelan työpaikalla, mistä bussikyydeillä tietokonemuseoon http://www.hnf.de/en/home.html , missä meidän oma nokialainen puhelinkin oli edustettuna.
Kuva: Nokia Mobira Talkman, paino 4508g, akku 12v
Keskiviikkona olikin Traktori museon vuoro, paikka oli kiinnostava ja vakuuttava vaikka ei Valmetteja näkynytkään, hotellilta oli n.10 min kävely museolle.
Kuva : Traktori museo
Kuva: museon kalustoa
Torstaina alkoikin sitten kotimatka ja perjantai iltana kotona.
Hyppy tuntemattomaan...
Tämä tarina ei ala siitä kun minä synnyin vaan paljon myöhemmin armon vuonna 2013. Itse asiassa perjantaina 26.5.2013. Tarkoitus on hypätä tuntemattomaan? Elinikäinen oppiminen on juuri sitä, ei tarkkaa tieto tulevasta, mutta eteenpäin mennään ja takkiin tarttuu erilaisia uusia asioita. Olen ennenkin hypännyt tuntemattomaan hakemaan uusia kokemuksia elämästä, mutta siitä on aikaa enkä ole tainnut ikinä olla ihan yksin matkassa varsinkaan ulkomailla, vaan aina joku kaveri mukana jakamassa asioiden hoitamisen vastuuta ja lisäksi oma käsitys omasta kelitaidosta ei ole mitä parhain. Perillä kuitenkin mahdollisuus suomen kielenkäyttöön TOPpilaisten kanssa Sakun, Jonnen ja Päivin kanssa.
Matka meni jouhevasti, lennot oli ajallaan. Arlandassa oli aika pitkä odotus, mutta se meni mukavasti ihmisiä seuraillen. Maailma on muuttunut - teknologia valtaa alaa ja niinpä useat näyttivät viettivän aikaansa tietsikoita/puhelimia näpytellen napit korvissa. Työmatkalaisen, paljon matkustavan on helppo käyttää aikansa hyväksi tehden töitä, taikka nuorempi polvi hakee musiikkia korviin, mutta tällainen satunnainen matkaaja ei sitä mielellään tee vaan keskittyy enempi tarkkailemaan ympäristöä ja ennenkaikkea erilaisia ihmisiä. Arlandassa piti kuitenkin perinteiset kuuluisat ruotsalaiset lihapullat maistaa ja hyviltä ne maistuivatkin.
Dysseldorffissa vastaanotto oli kolea – vettä satoi ja oli kylmää, ei siis poikennut kotisuomesta – tiedossa oli että lentokentältä pitää etsiä skytrain, jolla pääsee juna-asemalle.
Kuva: Skyrain, ei kuljettajaa !
Määrätietoista askellusta lentokentällä skytrainä etsien, mikä löytyikin helposti ja sillä pääsi muutamassa minuutissa juna-asemalle, jossa ensimmäiseen ihmisen istumaan konttoriin, jonka ovesta sisään ja lippua kyseleen, ajokortilla ja visakortilla sai lipun. Tässä täytyy mainita että nykynuoriso on oppinut hoitamaan asiat erilaisilla automaateilla, mutta itsellä se ei käy niin luontevasti, mutta tällä reissulla tuli opittua niidenkin käyttöä.
Hammissa piti tunnin odotuksen jälkeen vaihtaa junaa kohti Paderbornia. Junasta tekstaria tulevan ajan emännälle mrs. Angela Benkelille, että kaikki hyvin ja satunnainen matkaaja tulossa junassa n. 23.00 aikoihin Paderborniin. Hammissa ehdin juuri ennen kaupan sulkemista ostamaan juotavaa. Kaupassa joku yritti aloittaa tuttavuuden maksattamalla omat ostoksensa minulla, koitin heittäytyä mahdollisimman harvasanaiseksi, samalla sivuille kattellen että missähän muu porukka jo mua odottelee, kaveri vielä kyseli että mistähän se dyselldorffin kyyti lähtee? johon oli aika vaikeeta mun alkaa vastaileen, kun en ole ihan paikkakuntalainen. Väistelin itteni kebappi grillille, jolloin sain jäädä rauhaan kun siellä oli muitakin ihmisiä. Oli pakko kertoa tämä, maailmalla sattuu ja tapahtuu, koitetaan pysyä rauhallisina ja kaukana ikävyyksistä. Vihdoin monen mutkan kautta Paderboniin ja asemalta taksilla hotelli Manuun, jossa perillä n.23.30.
Kuva: Paderbornin juna-asema - oikealla taxi-/bussiasema
Hotelli Manu oli siisti, vaatimaton 18 huoneen pikkuhotelli, mutta mulle erittäin sopiva. Hotelli sijaitsee uudella asutusalueella ehkä n. 5 km:n päässä Paderbornin keskustasta. Turkkilaiset veljekset tulleet 20 vuotta sitten aluksi tiskareiksi, sitten pientä ruokapaikkaa - 1999 hotelli, jossa ilmeisen suosittu ruoka- ja varsinkin pitsapaikka, kolmella pitsataksilla illat ja varsinkin pyhäajat näytti riittävän menoa, 2005 pojat ostivat taksiyrityksen, jossa on nyt 15 taksia. Töitä yötäpäivää – velat pitää pankille maksaa ja ilman töitä se ei onnistu.
Kuva: Hotelli Manu – autoliike aidantakana!
Kevät rajusti myöhässä täälläkin, hotellin omistaja kertoi että normaalisti alkaa pukkaamaan jo omenia, mutta omenapuut alkavat nyt vasta kukkia (viimeisellä viikolla kukat alkoi jo tippua). Maaliskuun lopussa täällä on perinteisesti ollut joku historic/tunning autorally, mikä oli jouduttu edellisenä keväänä perumaan liiallisen lumen takia, ko. autoissa ei ole talvirenkaita.
Kuva: Puihin tulossa lehtiä
Lauantaina allekirjoittaneella kävi hyvä tuuri sillä TOPpi oppilaat olivat menossa huvipuistoon/eläinpuistoon ja he koukkivat minut hotellilta mukaan. Päivin residenssin äiti vei ja isä haki. Päivä oli tuulinen - varsin kylmä ja tuli pipoa ikävä, vaikka nähtävää oli valitettavasti kaikki eläimetkään eivät olleet näkösällä. Puisto sijaitsee n.20 km Belfiediin päin Paderbornista eli varsin lähellä, kannattaa siis käydä, mutta lämpimällä kelillä.
Kuva: kolme iloista apin... eiku TOPijaa
Lauantaina olikin vielä bussilipun hankintaa – automaatista - mikä onnistukin loistavasti Sakun ja Jonnen avustuksella. 7 päivän lippu ilman käyttörajoitusta, bussi numerolla kolme pääsi n. 15 minuutin kävelymatkan päähän hotellista, bussilla 450 (ja S50) jo hotellille, se(ne) tosin kulki aika harvakseltaan, koska meni ympäristökuntiin.
Sunnuntaina sitten keskustaan tutustumaan, mutta yllätyksekseni kaikki paikat olikin kiinni ja bussit meni kahden tunnin välein eli jalkapatikkaa tiedossa. Keskusta oli todella näkemisen arvoinen, vanhaa oli säästetty ja uutta rakennettu ajatuksella. Kirkkoja oli useita ja kaikenlaista vanhaa rakennusta runsaasti, myöhemmissä keskusteluissa tulikin ilmi että toisessa maailmansodassa kaupunki on pommitettu huonoon kuntoon ja jälleen rakentaminen on ollut valtavaa. Kirkkojen sekamelska johtuu siitä että eri uskontoja on alueella runsaasti ja jos oikein ymmärsin mm. paikallinen piispa asuu myös Paderbornissa. Sunnuntaina pyörähdettiin vielä nuorten kanssa minigolfradalla sekä Paderborn SchlossNeuhaus linnalla, jossa kävin myös myöhemmin vappuna.
Kuva: Kirkko, joka kajautteli kellojaan komeasti, ei sisäänpääsyä.
Kuva: Rathus (vanhaa)
Kuva: Teatteri (uutta)
Maanantaina olikin jo sitten palaveria mrs. Angela Benkelin kanssa.
Kuva: mrs. Angela Benkel konttorissaan.
Kävimme läpi maidemme koulutusjärjestelmiä, joissa olikin suuria eroavaisuuksia. Saksassa on periaatteessa n.3,5 vuotta ammatillista koulutusta , jossa oppilas tekee jonkin yrityksen kanssa sopimuksen koulutuksesta ja saa yritykseltä palkkaa 400-600 eur/kk riippuen koulututus asteesta. Koululla opiskelua on 1pv/vko. Työpäivät yrityksissä 7.15-17.15 ja koulupäivät samanmittaisia. Koulussa opitaan erikoistaidot ja yksityiskohdat, työpaikalla yleistaidot.
Saksassa on koko maassa periaatteessa samanlainen runko koulutuksessa, mutta eri ”osavaltioiden” sisällä erovaisuuksia paljon, johtuen siitä että kaikilla on oma hallinto, esim.etelä- ja pohjois-saksassa on suuria eroavaisuusia, jos joku tulee etelään pohjoiesta niin joutuu käymän yhden ylimääräisen vuoden savuttaakseen etelän tason.
Tiistaina olikin sitten vuorossa Päivin ja Jonnen työmaat. Päivin TOP paikka oli n.15 min kävelymatkan päässä hotellilta ja Jonnen paikka siitä n.10 min.
Kuva: Päivin työpaikka Opel korjaamo
Viihtyisän näköinen ympäristö, aika tyypillisen oloinen korjaamo vaikka suomen olosuhteisiin. Päivi oli ollut vasta viikon ja oli päässyt mukaan mm. peräremonttiin, joita varmaan aika harvoin nykykorjaamoilla edes tehdään. Vastaava henkilö oli tyytyväinen vaikka ei tainnut lopulta paljon osallistua ohjaamiseen vaan ohjaaminen tapahtui asentajien toimesta, joista osa puhui erittäin hyvää englantia. Esitin vastaavalle että Päivi voisi tutustua varaosamaailmaan, mikä ei kuulemma olisi ongelma. Korjaamolla oli yksi harvinainen piirre eli jokainen auto käy ennen huoltoon tuloa esitarkistuksessa työnjohtajan toimesta.
Kuva: autojen esitarkastuspaikka.
Jonnen TOP paikka VW korjaamo olikin varmaan paikkakunnan suurin. Talossa oli VW:n lisäksi myös Audi, Skoda ja Porsche korjaamot. Huomionarvoista oli, että kun istuuduin odottamaan vastaavan henkilön saapumista, tuli paikalle tyttö ja kysyi maistuisko kahvit? eli asiakaspalvelu pelasi. Käyntihetkelläni oli 147 autolle työmääräys päällä. Vastaava henkilö oli tullut joskus Turkista eikä itse puhunut juuri englantia ja Angela hommasi tulkin. Jonnella oli monipuolisia töitä asentajan ohjauksessa, joka puhui ihan hyvin englantia. Olivat tyytyväisiä Jonnen työskentelyyn. VW korjaamolla oli 16 oppilasta ammattikoululta sopimus opissa.
Kuva: Jonnen TOP paikka
Seuraavana päivänä olikin jo vappu, jolloin ajelin bussilla Paderbornin linnalle kuuntelemaan vappupuheita, eipä noista paljon ymmärtänyt, mutta kovasti ihmiset taputtivat. Toki siellä oli muutakin ohjelmaa mm. erilaisia leikkejä, tansseja jne. Juhlilla oli pakko maistaa saksalaista makkaraa - Bratwurst special, jatkossa jätän sinapit pois, mutta muuten maistui hyvälle.
Kuva: Paderbornin linna
Kuva: linnan istutuksia
Torstaina oli ilo ja kunnia päästä paikalliseen ammattikouluun seuramaan opetusta, oppilaat olivat kakkosluokkalaisia. Aluksi käytiin paikallisen vararehtorin luona keskusteluja saksan ja suomen koulutusjärjestelmistä sekä meidän omasta Raahen yksikön toiminnasta.
Kuva: Ammattikoulu
Kävin muutamat teoriatunnit ja työsalitunnit taikka workshopit niin kuin he niitä nimittivät. Oppilaat eivät siis tee koululla asiakastöitä vaan workshopeissa havainnollistetaan yksityiskohtaisesti auton eri toimintoja. Tehtäviä tehdään paljon niin teoriatunneilla kuin workshopeissa, päivät ovat tiiviitä, koska ei ole kuin se yksi ”koulupäivä” viikossa ja tunnit ovat 90 min. pituisia. Oppilaiden motivaatio oli uskomattoman hyvällä tasolla, tunneilla ei juuri ylimääräisiä höpisty vaan keskityttiin aiheeseen. Ykkösluokkia aloittaa neljä, joissa 25 oppilasta/luokka. Ei ilmaista kouluruokailua, omat eväät.
Kuva: teoriaoppitunti tietokoneluokassa.
Kuva: workshop – taustalla tunti menossa.
Kuva: simulointiin erikoisvalmistettu ajoneuvo – 10 000 €
Iltapäivä jatkui vielä Sakun TOP paikan vierailulla. Vastuuhenkilö ohjasi meidät nopeasti halliin asentajan ja Sakun luokse. Citroenin korjaamo oli aika pieni ja vaatimaton, mutta tuntuivat tekevän aika monipuolisia hommia. Asentaja kertoikin että heillä on hieman rajalliset resurssit työnohjaamiseen verrattuna isoihin korjaamoihin, mutta tekevät parhaansa.
Kuva: Sakun TOP paikka
Perjantaina oli samanlaista ohjelmaa kuin torstaina, mutta eri koulussa. Koulu ei ollut varsinainen ammattikoulu vaan koulu, jossa tarjottiin ennemminkin mahdollisuuksia opiskella niin että pääsee ammattikouluun normaaliin opetusryhmään. Koulu antoi erityisopetusta niitä tarvitseville – pienryhmätyöskentelyä, erityisopetusta jne. Tämän koulun oppilailla ei ollut sopimuksia työpaikkojen kanssa ja jos he pääsevät sopimukseen jonkin yrityksen kanssa he ovat yritykselle ilmaisia. Täällä tarjottiin mm. yksinhuoltaja tytöille mahdollisuutta opiskella ammattiin.
Kuva: erityiskoulu
Kyseisessä koulussa koulutetaan myös ”Meistereitä” – mestareita, työnjohtajiksi. Koulutus kestää vuoden kokopäiväisenä ja maksaa n.10 000€. Työn ohessa voi myös opiskella – lauantaisin, mutta silloin se kestää useamman vuoden. He opiskelevat asiakaspalvelua, simuloivat worksopeissa todellisia vikoja autoihin. Pääsin seuraamaan simulointeja, mutta itse opiskelua en.
Kuva: Meister workshop
Viikonloppuna olikin perinteiset kevätjuhlat ja kaupunki täynnä väkeä.
Kuva: markkinat alkaa
Lauantai iltana kaupungilla oli esiintymissä mm. 80-luvun brittipoppari Kim Wild. Varhain sunnuntai aamuna lähdettiinkin Dysseldorffiin Jonnea ja Sakua saattelemaan kotiinpäin. Dysseldorff on miljoonakaupunki ja oli koomista että se ei näyttänyt siltä – olihan sunnuntai ja kaikki paikat kiinni. Käveltiin Rein joen rannalle seuraamaan proomujen taistelua joen voimakasta virtaa vasten. Keli oli mitä parhain varmaan n.25ast. lämmintä.
Kuva: Proomu työssään Rein joella.
Eräs tehtävä matkassa oli opetella auton osto saksasta. Autoliikkeitä oli paljon, mm. ”kotikadullani” toistakymmentä liikettä. Autoliikkeillä näytti vaihtoautobisnes menevän niin, että merkki liikkeet keskittyy enempi kalliisiin vaihdokkeihin ja halvemmat hävitetään nopeasti pienempiin liikkeisiin. Teiden varsilla olevat ulkona myytävät vaihdokit tuli iltaisin kierreltyä ja oikeaa mun autoa ei löytynyt, joten päädyin vuokraamaan maanantaina auton laajentaakseni reviiriä. Päätös oli tehtävä saman päivän aikana, koska helatorstai painoi päälle ja saksassa ko. aika on juhla aikaa ja ihmiset lomailevat, jolloin paperi asioiden hoito saattaa venyä. Ja vieläkään ei löytynyt sitä mun autoa.
Kuva: ulkona myytäviä autoja
Tiistaina vierailin Angelan työpaikalla, mistä bussikyydeillä tietokonemuseoon http://www.hnf.de/en/home.html , missä meidän oma nokialainen puhelinkin oli edustettuna.
Kuva: Nokia Mobira Talkman, paino 4508g, akku 12v
Keskiviikkona olikin Traktori museon vuoro, paikka oli kiinnostava ja vakuuttava vaikka ei Valmetteja näkynytkään, hotellilta oli n.10 min kävely museolle.
Kuva : Traktori museo
Kuva: museon kalustoa
Torstaina alkoikin sitten kotimatka ja perjantai iltana kotona.